Meillekkö keskiaasianpaimenkoira?

Ajatuksiani rodusta ja sen pitämisestä

1. Mikä keskiaasianpaimenkoira on ja mitä yleisesti itse ajattelen siitä?

Keskiaasianpaimenkoira on erittäin vanha koirarotu. Jopa n. 4000 vuoden takaisissa maalauksissa on törmätty keskiaasialaisen kuviin. Keskiaasianpaimenkoiran historian tunnetaan lähteneen Turkmenistanin alueelta, jossa koirat työskentelivät paimenten apuna huolehtien paimenille tärkeistä karjalaumoista sekä paimenen mahdollisesta muusta omaisuudesta.

Koirat työskentelivät karuissa olosuhteissa ja elivät omillaan jo pienistä pennuista asti. Vain vahvimmat koirat selvisivät ja jatkoivat sukua. Kuulostaa karulta mutta totuus on että kiitos näiden lähtökohtien, meillä on nykyään mahdollisuus nauttia hyvin älykkäästä ja alkukantaisesta selviytyjästä.

Harhaanjohtavasta nimestä huolimatta keskiaasianpaimenkoira ei ole paimenkoira vaan vartiokoira. Eläinlaumaa vartioidessaan koira elää ja kulkee lauman mukana. Yleensä koirat torkkuvat päivisin ja aktivoituvat pimeän laskeutuessa, silloinhan pedotkin liikkuvat.

Nykyisin keskiaasianpaimenkoirat vartioivat edelleen eläinlaumojaan ja ovat loistavia myös muun omaisuuden vartijoina. Koira voi eläinten lisäksi vartioida kotia, yrityksen tiloja jne. mutta sille on tärkeää antaa työ mitä suorittaa, siitä koira nauttii ja sitä (sekä perhettään) varten se elää. Kodin vartijalla on yhtälailla erittäin kehittyneet vaistot ja hämärän laskeutuminen nostaa valppaustilaa roimasti.

On aina muistettava miksi tämä rotu onkaan olemassa eikä vartiointitaipumuksesta saa rankaista. Ei toivotut-käyttäytymismallit voidaan ohjata positiivisin keinoin toivottuun suuntaan mutta älä ota vartiokoiraa jos sille ei ole käyttöä.

Verrattuna moniin muihin rotuihin ja myös joihinkin laumanvartijarotuihin, keskiaasianpaimenkoira on edelleen kohtuullisen muuttumaton. Nykyajan jalostus vie rotua kuitenkin huonompaan suuntaan. Tänä päivänä jalostusta ohjaa aivan liikaa näyttelymenestys joka helposti syrjäyttää muut oleelliset kannattavaan jalostukseen vaadittavat asiat. Tilanne on kasvattajille hankala koska heillä on toisaalta tilaisuus myydä pentuja helpolla (Suomessa pentujen myyminen vastuuntuntoisiin koteihin ei ole helppoa) markkinoimalla suvusta löytyviä multichampioneita ja toisaalta taas ihmiset haluavat ostaa juuri näiden megavoittajien jälkeläisiä, siltikin vaikka megavoittajan jälkeläisnäyttö olisi järjestelmällisesti kyseenalaista.

Ulkonäköä jos mietitään niin koirien koko on kasvanut ja jonkin verran liikaa rotuun on tullut "roikkuvia" piirteitä. Esimerkiksi täysin tiiviit silmäluomet ovat pian harvinaista herkkua..

Liian suuri koko tuo mukanaan lisää terveysongelmia sekä huonosti liikkuvia koiria.

Valitettavasti keskiaasialainen on saanut huomattavan paljon jalansijaa myös pitti-tyylisenä tappelukoirana joka osaltaan on vaarana rodulle: suositaan ihmisystävällisiä koiria joiden vammoja on helppo hoitaa ja jotka ovat mahdollisimman koira-aggressiivisia. Niin aggressiivisia ettei tappelussa kyse ole enää edes puolustamisesta vaan yrityksestä tappaa. 

Toisissa paikoissa järjestetään testejä joissa kaksi tasavahvaa (oletukseltaan) koiraa päästetään yhteen ja vahvempi voittaa. Testit eivät ole koiratappeluja vaan lopetetaan jo pienemmästäkin alistumisen merkistä. Usein hampaita ei edes käytetä tai tapahtuu pieni mylläkkä ja tilanne ohi.  Tämän testin toimintamalli on siis sitä mitä testin PITÄISI olla mutta surullista kyllä, näihin vanhoihin traditioihin vedoten järjestetään paljon "testejä" jotka ovat puhtaasti  koiratappeluita eikä mitään muuta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Itse olen kiinnostunut koiran vartiointikyvyistä.

Kaipaisin meille Suomeen virallista vartiointitestiä, vartiointi on kuitenkin se mitä koirat meillä tekevät ja myös se mitä ne ovat aina tehneet. Testi saisi olla pakollinen jalostuskoirille..   Testin kokoaminen ja virallistaminen ei ole tietenkään ihan helppo juttu.

Pienellä populaatiolla ja ostajakunnalla jalostus on vaikeaa ja hidasta eikä voi olla turhan nirso jalostuskoiran valinnassa, mikään koira harvemmin on täydellinen. Tulisi lähteä niistä perusasioista eli mitä varten koira on olemassa. Tällä koiramäärällä ei voida tuijottaa yhtä asiaa, oli kyse sitten silmäluomista tai näyttelypalkinnoista, jostain on aina tingittävä mutta sen ei tule olla ainakaan luonne, etenkään rodussa jossa vartiointikyky ja hyvähermoisuus ovat niitä asioita, jotka ensimmäisenä nostetaan pöydälle keskiaasialaisesta puhuttaessa.

 Luonteeltaan keskarit ovatkin hämmästyttävän älykkäitä! Mitä vanhemmiksi ne tulevat, sitä viisaampia ne ovat ja ymmärtävät mm. huomattavan paljon puhetta. Älykkyyden lisäksi keskarit ovat herkkiä koiria joita oikeanlaisen omistajan on helppo ohjailla yksinkertaisesti olemalla reilu, kannustava sekä johdonmukainen johtaja. Omille koirilleni joudun hyvin harvoin korottamaan ääntä mistään syystä, jos haluan torua tai käännyttää koiran pois esimerkiksi ruokalautaseltani ;) kumarrun tuijottamaan koiraa ja lopetan heti kun se poistuu. Keskiaasialaisilla on upea elekieli kun sitä oppii lukemaan, niiden naamasta yksinkertaisesti näkee kaiken ja ne reagoivat myös sinun elekieleesi herkästi, myös siihen tahattomaan. 

Koiralle  muriseminen toimii usein kieltämistä paljon tehokkaammin, jo pienestä pennusta asti.

Yksi hienoimpia asioita ulkoisesti on rodun monimuotoisuus. Värejä on joka lähtöön yksivärisistä monivärisiin, kirjaviin ja laikukkaisiin. Rodussa on ruumiinrakenteeltaan monenlaista eri tyyppiä. Myös luonteita on joka lähtöön niin hyvässä kuin pahassa. Erot rodun sisällä ovat todella suuria mitä tulee vilkkauteen, puolustusvoimakkuuteen, reagointikynnykseen, rohkeuteen jne.  Koiran suvun vaikutusta ei voi vähätellä ja samassa pentueessakin voi olla hyvin erityyppisiä koiria. On osaksi mahdotonta etukäteen ennustaa minkälaisia asioita juuri oma koira periyttää. Omat pentuni testautan niiden ollessa n. 7 viikkoisia, tällä tapaa pystytään näkemään jo lähtökohtia luonteelle, toiset pennunostajat haluavat rauhallisemman pennun kun taas toiset tykkäävät sähäkämmistä riiviöistä ja niin se kuuluu ollakkin!

Tästä painamalla pääset lukemaan keskiaasianpaimenkoiran virallisen rotumääritelmän (FCI)

2. Onko totta että koirat vartioivat vain kotipihallaan eivätkä sen ulkopuolella?

Yläpuolella jo mainitsinkin että erot rodun sisällä ovat suuria. Toiselle koiralle oma reviiri käsittää vain oman pihan, toiset tekevät reviirinsä nopeasti sinne missä liikkuvatkin. Yleensä kun esimerkiksi matkustaa koiran kanssa, hotellihuone tmv. muodostuu jossain vaiheessa koiran reviiriksi. Myös auto on monelle koiralle vahvasti omaa aluetta jonne toisilla ei ole asiaa. Omistajan olisi hyvä seurata tätä osa-aluetta koiran luonteessa jo nuoresta pitäen. Kun on askeleen edellä koiraa, minimoi riskit vahinkojen sattumiseen.

3. Mikä on rodun terveystilanne?

Kokoan juuri epävirallista terveyskyselyä johon kerään tietoja vielä heinäkuuhun 2010 asti. Keskiaasianpaimenkoirissa on suurina koirina luusto-ongelmia kuten lonkka- ja kyynärdysplasiaa. Omasta mielestäni allergia saattaa olla yksi hälyyttävä asia johon tulee alkaa kiinnittämään huomiota entistä tarkemmin, sekä joitakin syöpätapauksia on tullut ilmi.

Verrattuna moneen muuhun rotuun terveystilanne on kuitenkin vielä ok.

Luusto-ongelmat periytyvät geenien mukana mutta eivät välttämättä suoraan sekä niihin vaikuttavat vahvasti ympäristötekijät. Luusto-ongelmat syntyvät kasvukauden aikana ja kasvuaikana tuleekin kiinnittää erityistä huomiota ruokintaan ja liikunnan laatuun.

Pienen pennun on hyvä leikkiä vain kokoistensa kavereiden kanssa, eikä liian rajusti. Vapaa liikuttaminen pehmeällä metsämaastolla on parasta kasvavalle luustolle. Pienen pennun en anna kulkea portaita enkä hyppiä mistään alas (esim. sohvalta). Asun itse omakotitalossa johon pääsee vain portaita pitkin.

4. Ensimmäiseksi keskariksi uros vai narttu?

Jotkut pitävät uroksia hankalampina mutta omasta mielestäni urokset ovat helpompia kuin nartut. Nartut voivat olla varsin kieroja ja salakavalia sekä juoksuaikojen hormonitoiminta voi tehdä niistä hyvinkin häijyjä. Toisaalta taas jos taloudessa on juokseva narttu, uroksen lemmenkipeys voi olla hermoja raastavaa :) Lienee myös ihmiskohtaista kumpi sukupuoli sopii paremmin kenellekkin. Jos kuitenkin tulisi jompaa kumpaa sukupuolta suositella ensimmäiseksi koiraksi, suosittelisin urosta.

Urokset tuntuvat olevan myös jonkin verran enemmän oman perheensä perään, nartut jonkin verran itsenäisempiä.

5. Pysyykö keskiaasianpaimenkoira pihassa ilman aitaa?

Hyvin, hyvin harva pysyy. Jos pidät koiraa pihassa ilman aitaa, tulisi sinun asua todellakin paikassa missä kukaan ei vahingossa eksy pihaan. Jos kutsumaton vieras tulee koiran reviirille, koiran sisäänrakennettu tehtävä on karkoittaa tunkeilija - jos ei hyvällä niin sitten pahalla.

Keskiaasianpaimenkoirat laajentavat helposti pihapiiriään ja aidat estävät tätä tapahtumasta.

Meillä on sen verran pieni maa että täällä harvalla on mahdollisuutta asua paikassa jossa ympärillä olisi niin paljon tyhjää ettei siellä liikkuisi vieraita ihmisiä tai koiria joilla riski osua vartiokoiran reitille.

Aidatun pihan lisäksi suosittelen aina erillistä pientä tarhaa, johon koiran voi laittaa vieraiden ihmisten/koirien saapumisen ajaksi.

6.  Miten keskiaasianpaimenkoirat suhtautuvat toisiin koiriin? Entä oman lauman koiriin?

Koirat aikuistuvat hitaasti ja ovat henkisesti valmiita 4 vuoden paikkeilla. Toisilla luonne lujittuu kuitenkin toisia aikaisemmin. Harvat aikuiset koirat pitävät oman laumansa ulkopuolisista koirista.  Urokset voivat sietää vieraita narttuja ja nartut uroksia mutta saman sukupuolen yksilöt ovat lähes poikkeuksetta myrkkyä.

Yksilöstä riippuen myös useiten käy niin että koiralaumaan tullut keskiaasianpaimenkoira kapuaa jossain vaiheessa sen johtoon, riippumatta ikäerosta mitä tulee toisiin laumanjäseniin.

Kaikkeen on siis hyvä varautua. Jos miettii etukäteen "kauhuskenaariot" läpi, ei voi tulla ainakaan yllätyksiä.

7. Koira peilaa sinua, halusit tai et

Varmaankin kliseisimpiä ongelmatilanteita mitä olen nähnyt keski- ja kaukasianpaimenkoirilla, tai siis niiden omistajilla, ovat omistajan kuumuminen ja koiran paineistaminen. Tämä on oikeastaan aika inhimillistä sillä jos koira alkaa esimerkiksi räyhätä lajitoverilleen, kenelle tulee mieleen ensimmäisenä alkaa iloisesti juttelemaan koiralle tai vaan hiljakseen kääntymään pois. Todennäköisesti omistaja miettii mitä ne muutkin ihmiset nyt ajattelee jos en yhtään pidä koiralle kuria ja parhaitenhan se kurinpito näkyy karjumisena ja pannasta kuristamalla. Jos kääntyisi vain pois, kaikki alkaisivat puhumaan että kun eihän se tehnyt siinä tilanteessa mitään...

Kun koira kiihtyy, älä sinä kiihdy. Kiihtyminen koiran mukana käytännössä kuuluu sen korviin lauseena "Hyvä Musti, tapa se!!" Koira tuumailee että tässä hommassahan oli tosiaankin jotain vikaa kun omistajakin aloitti rähjäämisen.

Lähes jokaisen vähänkään temperamenttisemman keskiaasialaisen omistajan elämässä tulee jossakin vaiheessa hetki kun koira ei meinaa kuunnella. Täysin normaalia rodulta joka on jalostettu toimimaan itsenäisesti. Tällaisiakin tilanteita varten voi tietysti myös harjoitella jo etukäteen.

Keskiaasialaiset eivät yleensä ole kovin kiinnostuneita esimerkiksi tottelevaisuukoulutuksesta, ovat liian älykkäitä sellaiseen ;)  mutta tämän varjolla rodulle on luotu lähes tulkoon mitään oppimattoman koiran maine jonka kanssa ei voi harjoitella yhtään mitään. Koiria ne kuitenkin ovat siinä missä muutkin karvaturrit ja vieläpä oppivat halutessaan todella helposti.

Pienestä pennusta kaikki lähtee, lihapullia taskut täynnä missä kuljettekin. Kävelyllä kaupungissa on hyvä vähän väliä huikata koiraa vilkaisemaan sinuun päin ja palkita se palalla herkkua: tee kuunteleminen kannattavaksi.

Riippuen tai riippumatta harjoitusten määrästä, tämä ei yleensä johda mihinkään absoluuttiseen tottelevaisuuteen, etenkin kun tilanne - jossa koiran adrenaliini kohoaa reilummin - tulee kohdalle. Kuitenkin kaikki, mikä vahvistaa suhdettanne, on kotiin päin. Vaikka näyttäisi siltä että koira ei kuuntele, hyvä keskinäinen suhteenne auttaa tilanteessa paljon. Sinusta sitten riippuu miten ehdotonta tottelevaisuutta vaadit, sikäli kun sanaa "ehdoton" ei voida keskarista puhuessa varauksetta käyttää.

Yksilökohtaista on se, mikä tehoaa kuhunkin koiraan mutta hyvin, hyvin harvassa ovat ne keskiaasialaiset, jotka raivostuessaan saisi hiljaiseksi karjumalla tai niskavilloihin tarraamalla. Sen sijaan useimmin näin toimimalla koira kiihtyy sata kertaa pahemmin ja saattaapa tikata siihen tukistavaan käteenkin kiinni jos ei ole omistajan kanssa ihan pelisäännöt selvinä.

Samaan älyttömyys-sarjaan pääsee koiran selättäminen. Miksi opettaa itseään voimakkaammalle eläimelle että johtaminen onnistuu vain fyysisellä voimankäytöllä? Ikävä kyllä, jotkut omistajat unohtavat että siitä pennusta kasvaa vielä iso koira, jota ei niin vain heitelläkkään selälleen. Aikuista koiraa selättäessä taas helposti unohtuu, että joku päivä koira voi saada tarpeekseen ja mitä sitten tapahtuu?

8. Kun pentu tulee..

- Laitathan lattiat täyteen mattoja. Tuntuu työläältä kun pentu ei vielä ole sisäsiisti mutta liukkaalla lattialla kaahaaminen ja siltä nouseminen altistaa luusto-ongelmille

-  Jos ruokit nappulalla, suosittelen laadukasta kuivaruokaa isojen rotujen pennuille, esimerkiksi Eagle, Pro Plan, Science Plan

- Pidä kasvuaikana koira hoikkana, liika paino altistaa luusto-ongelmille. Kylkiluut saavat tuntua ja viimeiset pari kylkiluuta voivat myös näkyä ainakin ensimmäiseen ikävuoteen asti

- Pentua tulee sosiaalistaa maailman menoon. Totuta pentu autoon, erilaisiin ihmisiin ja koiriin. Käykää kävelemässä kaupungissa missä hulinaa riittää. Mitä enemmän pentu tottuu uusiin asioihin, sitä vähemmän sillä on uhkia omassa pikku mielessään

- Suojele pentua niin se suojelee sinua, kun on kasvanut. Ihan kuin ihmisvauvatkin, koiranpennut rakentavat mielipiteensä kokemusten kautta ja tukeutuvat ihmiseen. Älä petä ystäväsi luottamusta vaan muokkaa koirasta yhteiskuntakelpoinen eläin joka tietää että sinuun voi luottaa. Älä anna toisten koirien tarpeettomasti pahoinpidellä pentuasi äläkä käännä selkääsi pennun hakiessa sinulta turvaa jos jokin turhan jännittävä asia tulee kohdalle

9. Ongelmia?

Omia kasvattejani ajatellen toivoisin voivani auttaa pentujen omistajia niin paljon kuin vaan omistaja itse haluaa. Tärkeintä olisi että jos mutkia matkaan tulee, niistä uskallettaisiin mainita. Kysyminen on hyvän omistajan merkki!

Suomessa on myös muutama laumanvartijat tunteva ongelmakoirakouluttaja.

Oikein kohdeltuna ja -pidettynä, koiraansa ymmärtävälle omistajalle keskari on helppo, mahtava kaveri.

Mielestäni nämä koirat eivät ole kovia pyrkimään laumanjohtajaksi ihmisen yli vaan hyvinkin nöyriä eläimiä silloin, kun niiden ei tarvitse huolehtia laumajärjestyksestä. Voimakastahtoisena koirana keskari tarvitsee kuitenkin selvät rajat miten sopii käyttäytyä missäkin tilanteessa ja niistä koiralle kerrot sinä. 

Perusreilu meno ja meininki, jämäkkyys tarvittaessa, iloinen asenne ja palkitseminen, rakkautta koirakaverille, oma piha vahdittavaksi ja remmilenkeille ihmettelemään maailmaa...  niistä on hyvät keskiaasialaiset tehty.

Omat koirani saavat tehdä mitä tykkäävät - jos se vain sopii minulle :)

Henriikka Rapila